Hakkapeliittahengessä

Kumiteollisuus otti ensiaskeleitaan Suomessa 1800-luvun lopulla. Hämeenlinnalaisten tehtailijoiden kokeilujen jouduttua konkurssiin perustettiin uusi tehdas Helsinkiin Lastenkodinkadulle. Perustavassa yhtiökokouksessa 11. maaliskuuta 1898 yritys sai nimekseen Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö. Omistajina oli kaupan, teollisuuden ja kulttuurin johtohenkilöitä.

Toimitusjohtajaksi nimettiin Eduard Polón (1861–1930). Puolalaisiakin sukujuuria omannut, nimismiehen poika Polón toimi tehtaan johdossa aina vuoteen 1929 saakka. Teknilliseksi johtajaksi valittiin Antti Antero, entinen Aalberg – näyttelijä Ida Aalbergin veli – joka isännöi tehdasta vuoteen 1939 asti. 

Nokianvirran rannalle

Suomen Gummitehdas valmisti jalkineita ja teknisiä kumituotteita, kalossien ollessa pääartikkeli. Kasvava tuotanto keskellä pääkaupunkia tuotti ongelmia, joten yhtiö etsi uutta sijoituspaikkaa. Vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin osin sattumalta Nokialle, jonka kauniit maisemat, Nokianvirran käyttövoima ja paikallinen työväki vakuuttivat isännöitsijä Anteron ja osakas Birger Pentzinin. Gummitehdas ja sen neljäkymmentä työntekijää muuttivat Nokialle vuonna 1904.

Suomen Gummitehdas sai sähkövoimansa vieressä sijainneelta puunjalostustehtaalta, Nokia Oy:ltä, jonka pääomistajaksi Gummitehdas tuli 1919. Vuonna 1922 yhtiö hankki niinikään Nokianvirran varrella  toimineen Suomen Kaapelitehtaan osake-enemmistön.

Yhdessä eteenpäin

Kumitehtaalla koettiin vuonna 1928 pitkä lakko. Suurin osa työntekijöistä irtisanoutui lähes vuodeksi. Lakon päätteeksi päätettiin toimitusjohtaja Polónin aloitteesta rakentaa oma talo tehtaalaisten juhlia, kokouksia ja kerhotoimintaa varten. Arkkitehti W. G. Palmqvistin suunnittelema, klassismia edustava Kerhola vihittiin keväällä 1930. Gummitehtaan soittokunta ja Kumikuoro saivat alkunsa samana vuonna.

Suomen kumiteollisuus keskittyi voimakkaasti 1930-luvulla. Suomen Gummitehdas osti Nurmin kumitehtaan, kumimattotehdas Denfferin sekä Helsingin kumitehtaan. Yhtiö hankki omistukseensa myös Savion kumitehtaan ja Kumiteollisuus Oy:n Tampereella. Toimitusjohtajana Polónin seuraajana oli Torsten Westerlund. 

Vuonna 1938 Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö oli Suomen 20. suurin  yritys. Työntekijöitä oli Nokialla 1 500, Nurmin ja Savion tehtaat mukaan lukien 2 000. Teknisten tuotteiden osuus oli jo jalkineita suurempi ja mukana olivat uusi aluevaltaus, autonrenkaat. Teknisenä johtajana aloitti 1939 Eino H. Liljeroos.

Gummitehdas huolehti työntekijöistä ja näiden perheistä monin tavoin. Tehtaan lähellä toimivat lastenseimi ja isompien lastentarha. Vuonna 1941 avattu tehtaan ruokala ”Töpinä” palveli päivittäin koko henkilökuntaa. Yhtiö osallistui myös Nokian ammattikoulun perustamiseen 1935.

Toisen maailmansodan taisteluissa kaatui 36 Nokian-tehtaan työntekijää. Kaatuneiden lapsista tuli yhtiön kummilapsia. Sodan jälkeen yhtiön asuntotuotanto lisääntyi entisestään. Ruskeapään ja Lauttalan alueilta tarjottiin asuntoja rintamamiehille ja sotaleskille.

Uuden ajan kumitehdas

Sodan päättymisen jälkeen ilmassa oli sekä epävarmuutta että tulevaisuudenuskoa. Kohonneiden kustannusten takia yhtiön osakepääomaa korotettiin kahteen otteeseen. Vuonna 1949 Nokian-tehtaalla oli yli 2 000 työntekijää.

Autoistuminen oli pian totta Nokiallakin: tehtaan eteen varattiin parkkitilaa autoille ensi kerran vuonna 1955, kun aiemmin töihin oli kuljettu polkupyörällä tai jalan.

Torsten Westerlund jäi eläkkeelle 1958, ja uudeksi toimitusjohtajaksi nousi Ensio Salmenkallio. Vuonna 1959 yhtiön nimi ajanmukaistettiin Suomen Kumitehdas Osakeyhtiöksi. Pian rengastuotannon arvo ohitti kumijalkineet, ja autonrenkaista tuli yhtiön johtava linja.

1960-luku oli yritysliitosten aikaa. 1963 Kumiteollisuus Oy ja Nokian Kutomo fuusioitiin Kumitehtaaseen. Suuresta fuusiosta Nokianvirran varrella päätettiin vuonna 1966, kun Suomen Kumitehdas, puunjalostusyhtiö Nokia Oy ja Suomen Kaapelitehdas yhdistyivät. Fuusio astui voimaan 1967. Oy Nokia Ab:sta tuli Suomen toiseksi suurin yritys Enso-Gutzeitin jälkeen. Työntekijöitä oli 8 000. Kumiteollisuuden johtajana aloitti Väinö Richter.

Työ tekijäänsä kiittää

Työntekijöiden virkistystoiminta keskittyi Koukkujärvelle, josta Nokian-tehtaan ammattiosasto vuokrasi ulkoilumajan. Lähistölle rakennettiin sauna talkoilla vuonna 1965. Ammattiosasto hankki myös Kuusiston tilan tehtaalaisten käyttöön.

Fuusioituneen yrityksen yhteistyöelimeksi perustettiin vuonna 1971 Nokian paikallishallinto, puunjalostuksen ja kumitehtaan yhteinen hallinto- ja neuvotteluyksikkö. Vuonna 1972 yhtiön kotipaikka siirtyi Helsingistä Nokialle. Kumiteollisuuden johtajaksi valittiin Pekka Unkila vuonna 1977.

Lasse Kurkilahti nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 1988. Nokian Renkaat Oyj pörssiyhtiö syntyi vuonna 1995. Nokian Renkaat tuli tunnetuksi työilmapiiritutkimusten ja henkilöstötilinpäätösten pioneerina. Aiemmin henkilöautonrenkaista vastannut johtaja Kim Gran aloitti yhtiön seitsemäntenä toimitusjohtajana vuonna 2000. Tällä hetkellä maailman pohjoisimman rengasyhtiön toimitusjohtajana on Jukka Moisio.

2000-luvulla Nokian Renkaat kasvoi perinteisestä vientiyhtiöstä maailmanlaajuiseksi rengaskonserniksi. Tuotevalikoima erikoistui voimakkaasti. Oma ainutlaatuinen tuotekehitys ja talvirenkaiden testausohjelma ovat tuoneet menestystä puolueettomissa rengastesteissä vuosikymmenien ajan. Yksi osa maailman kannattavimman rengasvalmistajan strategiaa on Vianor-rengasketjun voimakas laajeneminen. Yhä kasvava osa Vianorin myyntipisteistä toimii nykyisin yrittäjävetoisella partner-periaatteella.

Nokian Renkaat on saavuttanut vahvan aseman ydinmarkkina-alueillaan. Globaalin kasvun tukijalkoina ovat Keski-Eurooppa sekä Pohjois-Amerikka. Vuonna 2010 yhtiön liikevaihto nousi yli miljardiin euroon. Nokian Renkaat on maailman ainoa rengasvalmistaja, joka on erikoistunut pohjoisen vaativiin olosuhteisiin.

Nokian Renkaiden rengasalan ammattilaisia yhdistää vankka usko omiin kykyihinsä, luja luottamus yhdessä oivaltamiseen, osaamiseen, hihat reippaasti käärivään tekemiseen. Me kutsumme sitä hakkapeliittahengeksi. Se on yrityksen tunnelma, henkinen tila: tuntuvaa ja silti hankalasti määriteltävää. Luonnollista, aitoa, totta. Pelottavan yksinkertaista. Ja mahdotonta jäljitellä.